Mike Gerard Tyson syntyi 30. kesäkuuta 1966 Yhdysvalloissa, New Yorkissa. Hän on uransa lopettanut raskaansarjan nyrkkeilijä, joka on kaksi kertaa voittanut painoluokkansa maailmanmestaruuden. Hänet muistetaan paitsi kovista tyrmäyksistä kehässä, myös värikkäästä yksityiselämästään.
Tyson syntyi ja varttui Brooklynin Bronsvillen lähiössä. Hänen lapsuutensa oli onneton ja hän oppi jo pienestä pitäen, kuinka kovaa elämä on. Tyson erotettiin koulusta tappelun takia. Hän kasvoi Bronsvillen kaduilla. Nuorena hän ajautui usein ongelmiin poliisin kanssa. Vain 9-vuotiaana Tyson oli pidätetty kaikkiaan 52 kertaa.
Tysonin nyrkkeily taidot huomattiin kun hän pääsi Tryon Schoolin poikakouluun New yorkissa. Tysonin fyysiset ominaisuudet olivat sopivat jo 13-vuotiaana, sillä hän painoi 91 kiloa.
19-vuotiaana Tysonin fysiikka oli päätä huimaava, hän painoi 100 kiloa, pituutta hänellä oli 178cm ja hänen rasvaprosentti oli vain 5,5. Tyson voitti ensimmäisen raskaansarjan mestaruuden kaksi erää kestäneessä ottelussa 20-vuotiaana. Näin ollen hänestä tuli kaikkien aikojen nuorin raskaansarjan mestari. Tyson oli maailman dominoivin nyrkkeilijä 80-luvun loppupuolella ja 90-luvun alussa. Tysonin lento loppui kuitenkin vankeustuomioon. Häntä syytettiin Miss Black American Desiree Washingtonin raiskauksesta heinäkuussa 1991. On huhuttu että neiti Washington olisi kiristänyt Tysonilta rahaa raiskaussyytteen avulla. Tyson ei kuitenkaan maksanut rahoja ja täten Washington syytti häntä raiskauksesta. Tyson tuomittiin kuitenkin 3 vuodeksi vankilaan 10.helmiikuuta 1992. Hän kääntyi islaminuskoon ollessaan vankilassa.
Vankilastaan päästyään Tyson voitti kuitenkin vielä kerran raskaansarjan maailmanmestaruuden. Hän tyrmäsi vastustajan 93 sekunnissa, ja näin ollen hän sai vanhan tittelinsä takaisin. Seuraavana vuonna hän menetti tittelinsä Evander Holyfieldille, jolla ei pitänyt olla ottelussa mitään mahdollisuuksia. Tyson kohtasi Holyfieldin vuonna 1997. Tämä kohuttu ottelu keskeytettii kolmannessa erässä, kun Tyson puraisi Holyfieldin korvasta palan pois. Tästä tempauksesta Tyson sai vuoden ottelukiellon ja 30 miljoonan dollarin sakot.
Tysonin ura alkoi hiipua vuosina 2000-2006. Hän otteli neljä ottelua, joista hävisi kolme. Tämän jälkeen hän sanoi lopettavansa uransa. Hänen ammattitilastot ovat hienoa katseltavaa, 58 ottelua, joista 50 voitta(44 tyrmäyksellä), kuusi tappiota ja kaksi on jäänyt ratkaisemattomaksi.. Uransa jälkeen Tyson ryhtyi kasvattamaan kyyhkysiä. Hän on myös esiintynyt elokuvissa, kuten esimerkiksi suuren suosion saaneen The Hangover:ssa. Tyson on itse sanot, että hän tulee murhatuksi, koska on elämänsä aika saanut lukuisia vihamiehiä.
Lähde: http://fi.wikipedia.org/wiki/Mike_Tyson
torstai 31. maaliskuuta 2011
Ureheilu bisneksenä
Muistatko lapsuusajan, kun urheileminen oli hauskaa ajanvietettä ja sitä oli kiva harrastaa? Muistatko sen, kun "Tupu" "Hupu" ja "Lupu" pyörittelivät Ruotsin kumoon vuonna 1995 ja suomi voitti maailmanmestaruuden jääkiekossa? Nämä kysymykset tuo mieleen mukavia asiaoita ja muistoja, mutta todellisuus on aivan jotain muuta. Urheilu on raakaa peliä, jossa raha ratkaisee.
Ne onnekkaat henkilöt, jotka ovat saaneet urheilusta ammatin, ovat ehkä lapsena ajatelleet, että urheilijan elämä on pelkkää kilpailemista ja parrasvaloissa poseeraamista. Totuus ei kuitenkaan ole näin mustavalkoinen. Urheilijat ovat vain pieni osa suurta urheilua, tarkemmin sanottuna urheilu on bisnestä. Pelinappula on sana, joka kuvaa hyvin urheilijan roolia kyseisessä bisneksessä. Urheilijoiden avulla suuret pomot tienaavat itselleen suuret rahat ja tämä onkin luonollista, sillä urheilijoilla on helppo rahastaa. Urheilijoiden kuvia on kaikkialla, ja ihmiset ihannoivat kuuluisia urheilijoita. Mikäpä olisi parempi muunti-idea kuin laittaa maailman kuuluisin urheilija ajamaan partaansa yhtiön tuotteella? Tästä hyvänä esimerkkinä on kohuttu golf-pelaaja Tiger Woods, joka mainostaa Giletten parranajovälineitä. Woodsin tulot eräänä vuonna oli miljardi dollaria, josta lähes 90 prosenttia koostui sponsoreilta saaduista rahoista ja loput 10 prosenttia oli kilparahoja. Urheilubisnes siis auttaa myös urheilijaa, mutta herää kysymys, onko noin 90 miljoonaa euroa jäätelörahoja verrattuna siihen, mitä Gilette saa Woodsin avulla.
Joukkueurheilussa merkittävämpiä tulonlähteitä on tv-lupamaksut, fanituotteet ja lipputulot. Esimerkiksi jalkapalloseura Real Madridin tv-oikeudet maksavat niin suuria summia, että maalliston on vaikea edes kuvitella kyseistä rahamäärää. Lähes jokaisesta espanjalaisesta perheestä löytyy oman suosikkijoukkueen pelipaita sekä muita fanituotteita, esimerkiksi joukkuuen viirejä. Fanit ostavat otteluihin lippuja ja kausikortteja, jotka maksavat erittäin paljon. Kaikkia näitä ilmiöitä yhdistävät tässä tapauksessa ne huippuhyvät ja kuuluisat jalkopalloilijat, jotka juoksevat pallon perässä illasta toiseen.
On myös totta, että esimerkiksi tv-maksujen ansiosta urheilijoille maksetaan hyvin palkkaa. Urheilijoiden palkat ovat tietyissä lajeissa, kuten jalkapallossa , hyvinkin suuria. Pelaajatkin pyörittävät agenttiensa kanssa omaa bisnestä seurapomojen kustannuksella, sillä he itse hinnoittelevat itsensä. Toisin sanoen bisnestä eivät tee ainoistaan pomot urheilijoiden kustannuksella, vaan tilanne on ajoittain myös päinvastainen.
Urheilu on urheilijoille työtä, joten hekin haluavat omansa pois, aivan kuin leipuri leivästään. Kylmä tosiasia on kuitenkin se, että urheilijoiden palkat on vain pieni osa niistä rahoista, jotka urheilu nisneksessä liikkuu.
Ne onnekkaat henkilöt, jotka ovat saaneet urheilusta ammatin, ovat ehkä lapsena ajatelleet, että urheilijan elämä on pelkkää kilpailemista ja parrasvaloissa poseeraamista. Totuus ei kuitenkaan ole näin mustavalkoinen. Urheilijat ovat vain pieni osa suurta urheilua, tarkemmin sanottuna urheilu on bisnestä. Pelinappula on sana, joka kuvaa hyvin urheilijan roolia kyseisessä bisneksessä. Urheilijoiden avulla suuret pomot tienaavat itselleen suuret rahat ja tämä onkin luonollista, sillä urheilijoilla on helppo rahastaa. Urheilijoiden kuvia on kaikkialla, ja ihmiset ihannoivat kuuluisia urheilijoita. Mikäpä olisi parempi muunti-idea kuin laittaa maailman kuuluisin urheilija ajamaan partaansa yhtiön tuotteella? Tästä hyvänä esimerkkinä on kohuttu golf-pelaaja Tiger Woods, joka mainostaa Giletten parranajovälineitä. Woodsin tulot eräänä vuonna oli miljardi dollaria, josta lähes 90 prosenttia koostui sponsoreilta saaduista rahoista ja loput 10 prosenttia oli kilparahoja. Urheilubisnes siis auttaa myös urheilijaa, mutta herää kysymys, onko noin 90 miljoonaa euroa jäätelörahoja verrattuna siihen, mitä Gilette saa Woodsin avulla.
Joukkueurheilussa merkittävämpiä tulonlähteitä on tv-lupamaksut, fanituotteet ja lipputulot. Esimerkiksi jalkapalloseura Real Madridin tv-oikeudet maksavat niin suuria summia, että maalliston on vaikea edes kuvitella kyseistä rahamäärää. Lähes jokaisesta espanjalaisesta perheestä löytyy oman suosikkijoukkueen pelipaita sekä muita fanituotteita, esimerkiksi joukkuuen viirejä. Fanit ostavat otteluihin lippuja ja kausikortteja, jotka maksavat erittäin paljon. Kaikkia näitä ilmiöitä yhdistävät tässä tapauksessa ne huippuhyvät ja kuuluisat jalkopalloilijat, jotka juoksevat pallon perässä illasta toiseen.
On myös totta, että esimerkiksi tv-maksujen ansiosta urheilijoille maksetaan hyvin palkkaa. Urheilijoiden palkat ovat tietyissä lajeissa, kuten jalkapallossa , hyvinkin suuria. Pelaajatkin pyörittävät agenttiensa kanssa omaa bisnestä seurapomojen kustannuksella, sillä he itse hinnoittelevat itsensä. Toisin sanoen bisnestä eivät tee ainoistaan pomot urheilijoiden kustannuksella, vaan tilanne on ajoittain myös päinvastainen.
Urheilu on urheilijoille työtä, joten hekin haluavat omansa pois, aivan kuin leipuri leivästään. Kylmä tosiasia on kuitenkin se, että urheilijoiden palkat on vain pieni osa niistä rahoista, jotka urheilu nisneksessä liikkuu.
tiistai 22. maaliskuuta 2011
Seitsemän | Se7en
Elokuva Seitsemän alkaa kun eläkeiän kynnyksellä poliisihommia tekevä William Somerset (Morgan Freeman) saa hoitaakseen varsin ikävän oloisen jutun, jossa mies on ilmeisesti syötetty hengiltä. Poliisihommiin ja maailman pahuuteen väsynyt Somerset saa vielä parikseen nuoren ja innokkaan David Millsin (Brad Pitt), joka on kuin Sommetsetin vastakohta. Yhdessä nämä poliisit sitten rupeavat tutkimaan sadistisia murhia, jotka on toteutettu seitsemän kuolemansynnin merkeissä.
Elokuva on ehdottomasti yksi parhaimmista trillereistä. Elokuvan miljöö on sateinen, synkkä ja oikeasti pelottava.Tunnelma saadaan viritettyä aivan huippuunsa koko elokuvan ajan ja siinä on erittäin ahdistava tunnelma. Käsikirjoitus on loistelias ja varsinkin elokuvan loppuratkaisu on nerokas. Kaikki näyttelijävalinnat ovat osuneet täysin nappiin ja jokainen näyttelijä suoriutuu tehtävästään kunnialla, aina pieniä sivuosia myöten.
Loppujen lopuksi leffassa on kyse maailman pahuudesta ja siitä kuinka sairas ihminen voikaan pahimmillaan olla. Leffan loppu jää karmimaan pitkäksi aikaa vielä lopputekstien pyöriessä. Kaikenkaikkiaan Seitsemän on todella hyvin onnistunut trilleri.
Elokuvan traileri : http://www.youtube.com/watch?v=J4YV2_TcCoE
Elokuva on ehdottomasti yksi parhaimmista trillereistä. Elokuvan miljöö on sateinen, synkkä ja oikeasti pelottava.Tunnelma saadaan viritettyä aivan huippuunsa koko elokuvan ajan ja siinä on erittäin ahdistava tunnelma. Käsikirjoitus on loistelias ja varsinkin elokuvan loppuratkaisu on nerokas. Kaikki näyttelijävalinnat ovat osuneet täysin nappiin ja jokainen näyttelijä suoriutuu tehtävästään kunnialla, aina pieniä sivuosia myöten.
Loppujen lopuksi leffassa on kyse maailman pahuudesta ja siitä kuinka sairas ihminen voikaan pahimmillaan olla. Leffan loppu jää karmimaan pitkäksi aikaa vielä lopputekstien pyöriessä. Kaikenkaikkiaan Seitsemän on todella hyvin onnistunut trilleri.
Elokuvan traileri : http://www.youtube.com/watch?v=J4YV2_TcCoE
Tilaa:
Kommentit (Atom)